Jussikiloja.

Punnitus eilen: tulos +0,9kg. Juhannusnesteitä, niin toivon.

Kirjoittaminen on käsitöiden lisäksi toinen pieni asia, joka pitää minua edes vähän järjissäni ja joista nykyään enää nautin. Mutta jätän bloggaamisen nyt vähäksi aikaa. Mies jäi lomalle ja on useaan otteeseen antanut ymmärtää, että bloggaaminen on tyhjänpäiväistä puuhaa, joutavaa sontaa ja ajanhukkaa, kun tämänkin ajan voisi käyttää paremmin ja etsiä esim. töitä. En viitsi enempää kerjätä kettuilua niskaani miehen läsnäollessa kirjoittelemalla, joten pidän hiljaiseloa blogieni suhteen jonkin aikaa. Toivottavasti en koko neljää viikkoa kuitenkaan.

Kiitos ja anteeksi.

My calves.

Ne on NIIN kipeet, maanantainen jumppahumppa osui ja uppos. Tiistaina pohkeet oli peruskipeet, mutta eilen aivan tuskaisan kipeet: painon varaaminen päkiän varaan ja pienikin lihastyö viilsi pohjetta ihan huolella. Auh ja ouh. Ole siinä sitten AC/DC:tä kattelemassa. Ei pal hypitty ei.

Liikkuminen on yhtä kivuliasta vielä tänäänkin. Olen yrittänyt varovasti venytellä ja hieroa pohjelihaksia koko pituudeltaan, mutta alkaa tuntua siltä, että kipuun ei auta kuin aika. Tai se, jos joku hierois niitä ainakin kolme tuntia ja mä söisin samalla juustoa ja pihviä ja caesarsalaattia ja joisin punaviiniä. Se auttais ihan varmasti.

Jumppati-jumppati.

Eilisen punnitustuloksen kunniaksi lähdin hyllymään sinne aiemmin suunnittelemaani bodysteppiin. Ekaa kertaa. Ja ihan yksin. Jännitti ihan kamalasti! Kun se on ihan uusi jumppasali mulle ja mistä sieltä ne laudatkin haetaan ja oon ihan nolo norsu niitten laihojen jumppabeibien rinnalla ja jos mä joudun johonkin mistä ei nää mitään jne jne. Tukihenkilön paikka, ihan selvästi.

Mutta ei, yksin menin. Onneksi samaan aikaan oli Huippumalli haussa -finaalijakso, se varmaan verotti kansaa, koska aiemmin sali on näyttänyt paljon täydemmältä. Ja sehän sopi mulle, vähemmän silmäpareja, joitten edessä hävetä.

Laudat löytyi helposti, otin paikan melko edestä ja viittasin reippaasti, kun kysyttiin, onko ekakertalaisia. Ja sitten eiku menoks! Alkulämmittelyksi askelta viereen, perusaskelta laudalle yms. basicjuttuja. Lauta piti tunnin alussa korottaa matalimmalta tasolta korkeammalle, mutta mulla oli laudasta niiiiiiin hyvä fiilis, että mä vaan hymyilin! Hetken aikaa mulla oli sama tunne kuin joskus vuosia sitten, kun kävin Turun Motivuksessa Rusilan Marikan stepeissä ja niitten jälkeen aina ihan euforiassa!

Vaan kylläpä hymy hyytyi tällä kertaa. Siis aivan käsittämättömän raskasta! Olen harrastanut korkeasykkeistä liikuntaa viimeks joskus 15 kg sitten ja tällä tunnilla syke tuskin laski 150 alemmas missään vaiheessa. Lääh ja puuh.. Koivet vinkui ihan huolella jo yksinkertaisissakin askeleissa ja tein tuskallista kuolemaa senkin jälkeen, kun lautaa laskettiin 15-20 min alkurääkin jälkeen. Mä olin unohtanut sykemittarin kotiin ja hyvä niin, se olis varmaan räjähtäny.

Onneks olin näyttävästi ilmoittautunut ekakertalaiseksi, joten pidin omia pausseja ja teeskentelin olevani pihalla askeleista, vaikka totuus oli, että mä en kertakaikkiaan jaksanut. =) Hiki virtas ihan solkenaan, happi meinas loppua ja läähätys raastoi kurkunpäätä. Päällimmäisin tunne oli epätoivo. Mä olin niin rikki jo puolessa välissä tuntia, että välillä kompuroinkin laudan kanssa ja pisteenä i:n päälle vasen akillesjänne alkoi kipuilla niin, että en pystynyt astumaan kunnolla ja tuntui et polvetkin hajoo ihan just. Eikä tässä vielä kaikki! Ilmeisesti jalat ei ollu vielä tarpeeks maitohapoilla ja polvissakin oli jotain vielä ehjänä, koska lopussa tehtiin vielä hyvä määrä askelkyykkyjä ja käsillekin ojentajadippejä, joita jaksoin tehdä ehkä kolme.

Mutta JEAAAH, meikä kävi jumpassa! =D Pohkeet huusi hoosiannaa ja polvet oli muusia ja musta tuntui että mä kuolen ihan just, mutta "JEAAAAAH!" silti! Makasin saunassa varmaan vartin, en vaan jaksanut liikauttaa itteeni lauteilta mihinkään. Mietin vaan, että miten mä jaksan ajaa autolla kotiin, kun siinä pitää painella niitä polkimia.

Olipa elämysreissu ja hyvä sellainen! Tänään on pohkeet ollu ihan pökkelöt ja takapuolessakin tuntuu. Hiihoo! =)

En tosin ole yhtään vakuuttunut siitä, että menisin ensi maanantaina uudestaan. Kunnon kannalta yks korkeasykkeinen treeni tekis varmasti hyvää, eikä mua haittaa, jos en jaksa tehdä yhtä hyvin kuin muut. Mutta se haittaa, jos polvet hajoo. Painonnousun aikana en ole harrastanut juuri mitään liikuntaa ja nyt nivelet saa yhtäkkiä iskuja ja 15 kg lisäpainojen kera. Ei ihme, että vähän jossain tuntuu. Voi olla, että joudun totuttamaan polvia jossain vähän lempeämmässä lajissa, mutta ton bodystepin mä joskus vielä selätän! :D Olis mahtavaa pystyä vetämään tunti samalla tavalla kuin muutkin siellä - täysillä ja loppuun asti. Siinäpä tavoitetta!

Sämpylöitä.

Leivoin eilen sämpylöitä uudella reseptillä. Tykkäsin ohjeesta siksi, että taikinaan tulee maitorahkaa ja pienet proteiinilisät ovat aina tervetulleita pallonkutistajan ruokavalioon. Alkuperäisen ohjeen löysin Hellapoliisilta, mutta viilasin ohjetta vähärasvaisemmaksi ja kuitupitoisemmaksi. Vieläkin terveellisempiä näistä saisi, mutta pelasin varman päälle ja enkä lähtenyt tämän enempää sooloilemaan. Ensi kerralla taikinaan menee myös kauraa ja vaikkapa pellavansiemeniä. Mutta se onkin sitten jo eri resepti. :)

VAROITUS: sämpylät sisältävät vehnäjauhoja eli näistä saa
elinikäisen turvotusmyrkytyksen eikä paino laske ikinä!

RAHKASÄMPYLÄT (12 kpl), yksi sämpylä 168 kcal

2 dl vettä
25 g hiivaa
2 rkl hunajaa
1 tl ruokasuolaa
250 g maitorahkaa
1 kpl kananmunaa
1 dl vehnäleseitä
2 dl ruisjauhoja
5 dl hiivaleipäjauhoja
2 rkl rypsiöljyä

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää joukkoon suola, hunaja, rahka, muna, leseet, ruisjauhot ja osa hiivaleipäjauhoista. Vatkaa tässä vaiheessa vielä vellimäiseen taikinaan ilmaa ja sitkoa. Vaivaa taikinaan (käsin tai härkimellä) vielä loput jauhot ja lisää loppuvaiheessa öljy.

Kohota liinan alla.

Tee taikinasta tanko ja jaa se kahteentoista osaan, pyöritä sämpylöiksi, nosta ne voidellun muffinipellin koloihin. Kohota. Paista 225 asteisen uunin alimmalla ritilätasolla noin 15 minuuttia.


Huomioita: Taikinani ei tahtonut aluksi kohota lainkaan, joten siirsin taikinakulhon tiskialtaaseen, jossa oli lämmintä vettä. Ja johan kohos. Leivontavaiheessa jouduin lisäämään aika lailla hiivaleipäjauhoja, koska taikina oli tosi pehmeä ja tarttui käsiin. Muffinssikoloissa taikina kohosi helposti ja nopeasti ja uunissa vielä lisää. Tosi komeita tatteja tuli! :D

Whaaat?!

Mä en tajua enää mitään.. Alan uskoa, että viime maanantaina olin festarinesteissä tms., koska tämän viikon punnitustulos oli viime viikosta -1,8kg! :D Ja mikä parasta, siirryin vaakalukemissa alemmalle kymmenluvulle!! Party party party!!!!! =)

Voi että, kylläpä tuntuu hyvältä, kun vihdoin sain numeroina näkyvää tulosta! :D Viime viikolla ei tullut syömisten kanssa yhtään älytöntä ylilyöntiä ja liikuinkin ihan kohtalaisesti, mitä nyt eilen lusmusin salista (se vähän harmittaa). Nälkää en nähnyt, liikunta ei tuntunut täysin pakkopullalta ja herkutellakin vähän sain. Tällaisia viikkoja lisää!!! :D

Näin viime viikkoni meni (syödyt kalorit otettu ruokapäiväkirjasta ja liikuntakalorit sykemittarista):

Ma: 1512 kcal, n. 30 min reippaahko kävelylenkki, josta en merkinnyt liikuntakaloreita
Ti: 1800 kcal, punttisalireissu -324 kcal (=1476 kcal)
Ke: 1489 kcal, 45 min reipasvauhtinen sauvakävely -311 kcal (=1178 kcal)
To: 1734 kcal, ei liikuntaa
Pe: 1349 kcal, n. 1 h leppoisan reipas sauvakävely -334 kcal (=1015 kcal)
La: 1181 kcal, ei liikuntaa
Su: 1452 kcal, ei liikuntaa

Tavoitteeni on ollut syödä päivittäin 1400-1500 kcal, mutta kuten huomaatte, se ei aina onnistu. Laskin huvikseni noista em. luvuista keskiarvon viime viikolta, ja kappas, keskiarvoksi tuli 1502 kcal/päivä! Spooky... =) Ja jos keskiarvossa otetaan mukaan myös liikunnalla kulutetut kalorit, keskiarvoksi tulee 1364 kcal. Hassua. Äkkisilteen näyttää, että söin miten sattuu, mutta sehän meni just nappiin! Jos on tarpeeksi hyvin "ohjelmoinut" itsensä, ohjelma voi toteutua näköjään ihan itsekseenkin. =)

Lauantain vähäiset syömiset selittyy sillä, että nukuttiin kamalan pitkään ja ruokarytmi heilahti sen verran, että välipala jäi pois kokonaan ja iltaruoka meni niin myöhäksi, että ei tehnyt mieli iltapalaa. Mitä sitä väkisin syömään, jos ei ole nälkä? Kaloreita vähensi sekin, että saunajuomana ei ollut 150-200 kcal siideri vaan kylmä vesi, jonka laitoin palautusjuomashakeriin ja jääpaloiksi pakastettuja mansikoita. Palkkaritötsän siivilä piti mansikat pois tukkimasta juoma-aukkoa ja veden loputtua söin sulaneet mansikat. Oli vähän pöllö olo syödä mansikoita lauteilla, mutta hyvää oli! =)

Iltaruuaksi tein meille annokset lämmintä kalkkunasalaattia. Omaan annokseeni punnitsin raaka-aineet sitä mukaa kun niitä lautaselle ladoin. Merkitsen kaiken todellakin grammalleen ruokapäikkään.. :D Vähempikin tarkkuus riittäisi, mutta kun luonto ei tässä asiassa anna periksi olla suurpiirteinen, jos on mahdollisuus olla tarkkakin. =)


Lämmin kalkkunasalaatti (1 annos)

130 g itse marinoitua ja pannulla paistettua kalkkunan rintafileetä (1 filepihvi)
125 g jäävuorisalaattia suikaleina (eli reilusti)
65 g pakasteherneitä (0,75 dl?)
62 g pakastemaissia (0,75 dl?)
50 g luumukirsikkatomaattia (5 kpl) puolitettuina
39 g eli puolikas ylikypsä nektariini lohkoina
10 g porkkanaa lastuina (piti saada lautasella jotain oranssia :) Lopun porkkanan rouskuttelin ruuantekoruokana.)

Koko satsi: 315 kcal. Salaatinkastikkeeksi arviolta 30g Felix Mango-chili salaatinkastiketta, josta tuli 105 kcal lisää. Aika mukava annos. Jos söisin tällaisen lounaaksi, käyttäisin kevyempää salaatinkastiketta ja lisäisin salaattiin täysjyväpastaa tai söisin salaatin lisäksi vähän leipää. Illalla en hiilareita niin tarvitse, mutta päivällä pitää saada energiaa hiilareistakin, että jaksaa toimia ja urheillakin.

Kalkkunan tissipihvit marinoin liemessä, johon kaatelin fiilispohjalta oliiviöljyä, valkoista balsamicoa, hunajaa, 2 murskattua valkosipulin kynttä, mustapippuria ja hienoa merisuolaa.

Huh. En vieläkään oikein ymmärrä, että vaaka vaihdoin näyttää noin kivaa lukemaa.. Melkein voisin tätä juhlia! =) Ja niin muuten juhlinkin! Teen ittelleni ison fetasalaatin ja laitan siihen extrapaljon kurkkua ja ylimääräisiä vihreitä oliiveja (tosi hyvää, kun osuvat samaan haarukkaan)! =)

Lost & found!

Olin tänään vähän niinkuin kahden vaiheilla, että lähteäkö lenkille vaiko eikö. Toisaalta mun melkein teki mieli lenkille, mutta toisaalta just nythän olis hyvä aika leipoa sämpylöitä ja tiskikone pitää tyhjentää ja täyttää ja pyykätä ainaki kaks koneellista ja pahvit pitäis viedä keräykseen ja onhan sitä kaikkee.

Aloitin tiskihommista, seuraavaksi pyykit koneeseen ja sitten pahveja viemään. Eli pakko pukea jotain päälleni, en mä voi pelkät lökökalsarit jalassa ulos mennä. Jaa mutta kaikki mun housut on pyykissä. Hmm... Hei mutta onhan tuossa nuo viime syksynä vielä melkein hyvin mahtuneet farkut, nehän oli mulle joskus vähän liian isotkin! Malli niissä on vähän juntti, mutta samapa tuo.

Voi toivon kipinää, kun aloin niitä farkkuja kiskoa jalkaan. "Hyvä hyvä, nää ei oo suoraan pyykistä, vähän on löystyneet.." Jeee, jalassa! Hyvin meni! Paitsi että ei MITÄÄN toivoa saada vetskaria kiinni. Mikä pettymys! Ja siinä hetkessä se löytyi, lenkillelähtömotivaatio. Toinen pyykkikoneellinen ja sämpylät jääköön, meikä vaihtaa farkut verkkarihousuun ja lähtee pururadalle! =) Sellanen leppoisan vauhdikas tunnin lenkki tuli tehtyä, keskisyke 124 ja palaneita kaloreita 345. An hour well spent, indeed. =)

Ja noista junttifarkuista tuli ehkä mun lempparifarkut: ahtaudun niihin joka kerta, kun alan keksiä kaiken maailman syitä olla lähtemättä lenkille tai salille.

Eilinen ruokapäivä.

Olen kirjoitellut tänne vähemmän ruokajuttuja kuin alunperin kuvittelin. Ruokapäiväkirjan täyttäminen vie ilmeisesti sen verran ruuastakirjoitteluhaluja, että täällä en ole jaksanut enää syömisistäni kertoa. Mutta tulipa nyt mieleeni, että ehkä jotakuta kiinnostaa, millaista sapuskaa naamaani vedän, joten laitan tähän esimerkiksi eilisen päiväni.

AAMUPALA

3.0 dl Suodatinkahvijuoma	3 kcal
2.0 viipale Vaasan ruispala	118 kcal
8.0 g Keiju margariini 60% Camelina omega-3	44 kcal
2.0 viipale Kalkkunanfilee Snellman rasvaa 1%	28 kcal
20.0 g Polar 15 % -juusto	52 kcal

LOUNAS

75.0 g täysjyvä fusilli, kuitua 8,2 g	240 cal
1.0 annosta Tonnikalakastike pastalle	244 kcal
1.0 prk Ingman Kalinka kerrosjogurtti	128 kcal
100.0 g kurkkua	10 kcal

VÄLIPALA

100.0 g raejuusto 2% vähälaktoosista)	90 kcal
100.0 g maissi, Apetit	124 kcal

PÄIVÄLLINEN+ILTAPALA

100.0 g persikka/nektariini, keskiarvo, punnittu kivineen	35 kcal
125.0 g kidneypapu, Rainbow	138 kcal
75.0 g tomaattia	15 kcal
13.0 g Salaatinkastike sinappinen, öljy, mehu, etikka	40 kcal
13.0 g sipulia	4 kcal
100.0 g Lihahyytelö, Huhtahyvät maalaishyytelö	95 kcal
1.0 viipale Fazer grahampaahtoleipä	57 kcal
1.0 viipale Erätuli Loimu savustettu sulatejuusto	48 kcal

Yhteensä 1512kcal

Aika normipäivä. Tai en mä tiiä, kun heti aamupalalta puuttui kurkku ja tomaatti. =) Kalinka-jugurtti ei ole todellakaan normiruokaa, ostin meille sellaiset, kun Mies toivoi jotain herkkua sunnuntaiaamiaiselle. Mulle ei sunnuntaina oikein maistunut, joten söin sen eilen jälkkäriksi.

Iltaruokakin näyttää olevan vähän tavallista aneemisempi. =) Yleensä ollaan tehty iltaruuaks tonnikala- tai kanasalaattia, mut nyt väsäsin vain pienen ja nopean papusalaatin. Loimu-juusto liittyi myös sunnuntain aamupalaan, normaalisti meillä ei tuollaista ole. Melkoinen ero rasvaisella herkkujuustolla ja kevyemmällä: yhdessä herkkujuustoviipaleessa on energiaa lähes saman verran kuin 4 viipaleessa Polar 15 -juustossa! Vaaleaa leipääkään en yleensä juuri syö, mutta eilen meni sit tollanen paahtis. No, en siihen kuollut ja onneksi se maistui ihan pahvilta, eikä tehnyt mieli enempää.

Lounaan pasta on punnittu kuivana ja tonnikalakastikkeessa (2 annosta) on 1 sipuli, 1 rkl oliiviöljyä, 500g paseerattua tomaattia, 1 tl sokeria, 1 prk tonnikalaa vedessä, 30g Viola tuorejuustoa (rasvaa 13%), 0,5tl suolaa ja kuivattuja yrttimausteita. (Valkosipulia olisin ehdottomasti laittanut pari kynttä, mutta oli päässyt loppumaan.) Kuullotin sipulin öljyssä, lisäsin muut aineet ja hauduttelin n. 15-20min miedolla lämmöllä. Satsista tuli kaksi reilua annosta, joista toisen syöpöttelin tänään samanlaisen pastamäärän kera.

Liikuntaa eilen tuli vain noin puolen tunin kävelylenkki pururadalla. Vauhti oli ihan kohtalaisen reipas, mutta lenkki oli ajallisesti niin lyhyt, että laskin sen arkiliikunnaksi enkä merkinnyt liikuntapäiväkirjaan lainkaan. Joka tapauksessa jos peruskulutukseni on se n. 1900kcal/vrk, eilisen kalorivaje on -400kcal.

Tavoitteeni päivittäiseksi kalorivajeeksi on -500kcal ja olisin sen saavuttanutkin, ellei illalla olisi iskenyt mielitekokohtaus. Mun teki mieli latoa lautaselle ainakin kolme paahtoleipäviipaletta, siihen päälle ketsuppia ja savukinkkua ja ainakin viisi viipaletta tuota Loimu-savusulatejuustoa. Ja sit mikroon. Aaah ja ooh. Vastustin kiusausta, koska kyse oli puhtaasta mieliteosta, ei millään muotoa nälästä. Yritin ensin karistaa mielitekoa juomalla vettä, mutta kun ei auttanut, söin lopulta yhden paahtiksen juustosiivulla ja olin tyytyväinen siihen. Alkuperäismieliteostani olisi tullut helposti n. 600kcal, joten ehkä pieni n. 100kcal juustopaahtisherkkuni ei niin paha ollutkaan. Mikroon en sitä laittanut, koska olen todella perso sulatetulle juustolle ja mun olis vaan alkanut tehdä mieli toista leipää.. =) Turha herkku tuo mikrottamatonkin silti oli, pelkkää rasvaa ja hiilaria. :/

Eilispäivän energiasta n. 45% tuli hiilareista, 30% proteiinista ja 25% rasvasta. Rasvan osuus on kai ihan kohdillaan, mutta hiilareitten osuutta voisin ehkä kasvattaa ja nipistää proteiinista ihan vain siksi, että olisi paremmin virtaa venkoilla jossain crossarin selässä.

Ei tämä mikään malliesimerkkipäivä ollut, mutta aika lailla toisenlaiselta ruokapäikkäni näyttäisi, jos olisin valinnut ruokia toisin: aamupalalla vaaleaa leipää, normirasvaista juustoa ja leikkeleeksi kinkkumakkaraa tai metua, lounaalle lasagnea, välipalaksi keksejä ja jäätelö ja illaksi vaikka tuo haaveilemani instant-kinkkupizza. Ja juomaksi aina jotain muuta kuin vettä.

En mä tässä läskitaistossani luovuta. Pakko vaan uskoa, että tämän syömis- ja liikkumishomman on toimittava, vaikka syystä tai toisesta tää ei nyt etenekään kuin oppikirjoissa. Ehkä en ole ollut niin turvoksissa, että aluksi lähtisi nesteitä vauhdilla, vaan olen heti hitaammassa "oikeassa" rasvanhäätövauhdissa. Tai jotain. Olis ihanaa alkaa keksiä tälle selityksiä omasta aineenvaihdunnasta tai muusta erityishäiriöstä, joka on osunut juuri minulle. Mulla on ihan varmasti täysin normaalisti toimiva ihmiskeho, jossa ei ole muuta outoa kuin välillä jottain vähän päässä. =)

Missä vika?

Mä kuvittelin, että painonpudotus on ihan hemmetin helppoa. Ei nopeaa, mutta helppoa. Sen kun vaan syö järkevää ruokaa vähemmän kuin kuluttaa. Ja sit jos harrastais vähän liikuntaakin. Mutta kun ei tää paino vaan laske millään! Punnitustulos viime viikosta +0,2kg...

Yli kuukausi mennyt ja mä en meinaa saada edes yhtä kiloa pois! Jos paino onkin tippunut vähän, niin seuraavalla viikolla se on tullut takaisin. Sahaan tahtia plus miinus muutama sata grammaa ja paino junnaa oikeastaan samassa koko ajan, vaikka sen kaiken järjen mukaan pitäisi olla tasaista miinusta!

Okei, maanantai on huono päivä hypätä vaakaan, koska viikonloppu meni pitkästä aikaa viihteen puolelle ja kahtena päivänä. En niinkään syöpötellyt, mutta sitä toista kyllä - eihän rokkia ennenkään ole vesilasi kädessä kuunneltu. Ruokapäiväkirjan mukaan söin vähän vähemmän kuin normaalisti, parina päivänä vain 1100-1300kcal, en kylläkään tarkoituksella. Sattui vaan olemaan niin kevyitä sapuskoja tai huono ruokahalu eikä illalla tehnyt mieli puputtaa ylimääräistä ihan vain siksi, että sais sen 1400-1500kcal täyteen. En usko että muutamasta liian kevyestä päivästä mikään säästöliekki olis paukannu päälle, ehkä tuo +0,2kg on nestettä.

Mutta nestettä tai ei, tälläinen 500g/kk painonpudotustahti syö motivaation ihan totaalisesti! Tuntuu että MITÄÄN tulosta en saa. Jos jotain muutosta painoon tulee, se on seuraavassa viikossa jo tullut takaisin ja olen takaisin lähtötilanteessa. Pitäisi tietysti iloita jo pelkästä ruokavalion muutoksesta ja siitä, että liikunta saattaa joskus tuntua jopa kivalta, mutta kun SE EI RIITÄ! Minä tahdon tuloksia NUMEROINA! :D

Liikuntaa saisin ehdottomasti lisätä. Mies vaihtoi eilen mun fillariin jarrupalat eli nyt pääsisin salille vaikka jo päivällä. Ei tarviis ootella iltaan, jolloin ei huvita enää mikään. Sitäpaitsi fillarointi saattaa jopa kuluttaa vähän energiaa? Oikeita pyörälenkkejä tuskin alan tekemään, koska fillarointi tollasella maastopyörällä on ihan arsesta. Mä tahtoisin jopoilla pystyasennossa ja nähdä niskaa jäkittämättä, millon valot vaihtuu ja mitä kaikkee pitäis väistellä. Mutta lyhyet matkat menee ihan kohtuullisesti, jos on edes jotenkin säällinen asvaltti alla.

Ehkä mä en nyt vielä heitä hanskoja tiskiin, vaan jatkan samaan malliin, vaikka tällä mallilla ei toivottua tulosta ole tullutkaan. Voi olla että viime viikolla söin liian vähän ja liikuin liian vähän ja join liian hyvässä seurassa liian monta juomaa, mutta onneksi tällä viikolla voi aloittaa taas kaiken alusta.

Totta se on.

En tiedä mikä mulla oikein on, mutta todella usein lähtö salille tuntuu todella vastenmieliseltä. Eilen oli ihan sama juttu. Suurinpiirtein itkua väänsin, nappaus oli niin nolla ja sykemittarinkin olin unohtanut kotiin.

Kaikenkattava itseinho ("olen työtön ja rahaton tyhmä, ruma läski") päällä ja tippa linssissä kävelin kuin robotti crossarille. Tunsin itseni norsuksi siinä hoikkien sporttimimmien välissä, mutta yritin keskittyä polkemiseen. Vartin päästä olo oli jo vähemmän v-voittoinen ja siirryin salille. Kaikki MUN laitteet varattu, stna. Eikä niissä ees treenata! Joo ne penkkikoneet on just sitä varten, et niissä istutaan kirjottamassa tekstaria tai juorutaan kaverin kanssa. Kiukkuset 3x10 vinopenkkiä, 3x8-10 pystypunnerrusta, 3x8 sivuvipareita käsipainoilla (jotka oli 1kg liian isot, pienemmät oli viety, prkl), 3x8-10 ojentajat taljassa ja päälle yks pidempi sarja ranskalaisia. Vartalonkiertoja vehkeessä 2x20 kummallekin puolelle ja lopuks vajaa 15min cross trainerissa. Ja kas, saunaan mennessä mua ei ketuttanut enää yhtään! =)

Miten voi mieli muuttuakin niin totaalisesti? Kyllähän mä olen tiennyt, että liikunta lisää endorfiinintuotantoa ja mielialaan vaikuttavien hormonien eritystä ja sporttailun jälkeen palkintona on se kuuluisa "hyvä olo". Sitä on vain valtavan vaikea uskoa siinä hetkessä, kun kaikki on huonosti eikä löydä itsestään tai elämästään mitään hyvää sanottavaa. Onhan mulla ollut salireissuja, jolloin olen ollut salilta lähtiessä lähes yhtä pahalla päällä kuin sinne mennessä, mutta nyt mieliala koki aivan uskomattoman muutoksen! Treenivaatteita pukiessa fiilikset oli itseinhoa ja vihaa kaikkea mahdollista kohtaan ja riisuessa mieli oli tyyni ja lähes tyytyväinen.

Voi kun tämän reissun muistaisi aina silloin, kun liikkumaan lähteminen on yhtä turskaa.

Kyllä kannatti.

Mua ei eilen yhtään huvittanut lähteä salille. Olin päivän kuumuudesta aivan näännyksissä ja ajatus salista tympi niin penteleesti, vaikka ite olin salireissua aamulla Miehelle ehdottanut. Mies oli kuitenkin ihan innoissaan lähössä salille, joten naama norsun jutulla lähin sinne minäkin.

Vielä oviaukossa nurisin Miehelle, että p*skat mun kunto sitä kestä viittä minuuttia, kun Mies oli ehdottanut mulle cross traineria kuntopyörän sijasta. Mut menin crossariin naama edelleen samassa asennossa (tai ehkä vielä enemmän, naisten pukkarissa oli lämpöä takuulla lähemmäs 30 astetta eikä ilmastoinnista tietoakaan) ja aloin veivata.

Ja voi veljet, mikä yllätys! Eihän se ollukaan niin paha kuin olin kuvitellut! Olen ennenkin crossaria polkenut, mutta tässä liikerata oli jotenkin hiukan erilainen ja helpompi. Ei alkanut yhtään ketuttaa, päinvastoin! Mä poljin ihan mielelläni 17min ihan ilman musiikkia tai muuta viihdykettä ja ajattelin, että hei tähän mä tuun sit ens kerrallakin! Ja sit musiikit mukaan tai joku lehti, saapa kroppakin vähän tasapainoharjotusta, kun yritän polkiessa kääntää sivua. :D Syke oli sellaista sopivaa 130-135 ja meno tuntui rennolta.

Crossarin jälkeen kyykistelin vähän tangon alla ja reidet ilmoitteli kipuilullaan, että edellisestä kerrasta taitaa olla aikaa... Sen jälkeen vielä prässiä ja selälle vaakasoutua vehkeessä ja ylätaljaa. Tein vielä vähän käsipainojen heiluttelua hauiksille, kun ne sai sopivasti alkurasitusta ylätaljassa. Ehdin vielä vähän polkee fillariakin ennen kuin lähdin saunaan.

Oli kyllä hyvä reissu. Ei olis minusta yksinään ollu lähtijäksi eilen, mutta onneksi toisen mieli veti enemmän salille kuin terassille. :) Crossarista jäi niin hyvät fiilikset, että aloin haaveilla jo jostain jumpastakin. Venytellessä kattelin jumppasaliin, jossa oli alkamassa bodystep ja se näytti niin kivalta, että kutkuttais mennä kokeileen! Oon vaan näin pitkän jumppatauon jälkeen huono yksinäni mihinkään uuteen lähtemään, vaikka kyllähän mä ilman tukihenkilöäkin varmaan pärjään.. Olis vaan kivempi mokailla ja olla askeleista pihalla kahestaan kuin yksinään. Niin että jos joku olis halukas tulemaan kaveriksi Tapiolan Esportin bodysteppiin ens viikolla, niin saa ilmoittautua! =)

Takaisin ruotuun.

Olen ollut viikon nettipimennossa (syystä josta kerroin normiblogissani), joten hiljaista on ollut virsien veisuu tällä foorumilla. Mutta nyt olen taas kotona ja pystyn raportoimaan!

Tämän viikon punnitustulos oli -0,6kg viime viikosta. Ihan hyvä, olisin meinaan repinyt pelikalsarini, jos tulos olisi taas ollut plussaa.

Olen tyytyväinen tulokseen siinäkin mielessä, että nettipimennon vuoksi elin viime viikon täysin ilman ruokapäiväkirjaani ja kaloreitten laskemista. Onneksi olen ruokapäikkää pitänyt jo sen verran pitkään, että annoskokojen ja ruokien arvioiminen oli suhteellisen helppoa. Laadullisesti ruoka oli mitä oli (vähän kasviksia ja proteiinia, paljon rasvaa, perunaa ja pastaa), mutta yritin tuunata ateriani edes jollain tapaa järkeviksi. Esim. perunamuusi ja isän tekemä kermalla terästetty makkarakastike kunnon B-luokan makkarasta on ihan herkkua, mutta lastasin lautaselleni ensin salaatinlehtiä, kurkkua ja tomaattia ja vasta sen jälkeen hillitysti muusia ja vähän kastiketta. Suu olis vetänyt muusia ja soosia vaikka kuinka paljon, mutta sieluni silmin näin ruuat ravintoarvoina, jotka kirkuivat kovaa rasvaa ja hiilaria. Hillitsi kummasti ruokahalua. :)

Sama oli makaronilaatikon kanssa. Normaalisti olisin ottanut sitä lautaselle ainakin puoli litraa, etenkin koska oli jo nälkä. Mietin kuitenkin, että en halua syödä lautasellista vehnäjauhoja, joten ensin lautanen puolilleen kurkkua ja tomaattia. Hyvä alku, kevyttä vatsantäytettä. Makaronilaatikossa on lihaa, mutta sitä osuu yhteen annokseen niin vähän, että lusikoin lautaselleni ronskisti raejuustoa. Okei, protskut hoidettu. Vasta sen jälkeen täytin lautasta makaronilaatikolla, jota otin ehkä puolet siitä määrästä, mitä olisin normaalisti ottanut. Sit tomaatin lykopeenejä tiiviissä muodossa eli ketsuppia päälle ja ääntä kohti! Ja kun syö rauhallisesti ja malttaa nälästä huolimatta olla hotkimatta, vatsa tulee täyteen eikä tee mieli santsata. (Tai mun kyllä teki, mutta ei nälän takia vaan siksi, kun ruoka oli niin hyvää... =))

Yllättävän hyvin pystyin vastustamaan kaikkia herkkuja, joita kotipuolessa oli tarjolla. Kun ymmärtää, mitä herkut sisältävät ja tajuaa, että ne eivät tue painonpudotusta, ei ollut vaikeaa sanoa ei kahvileivonnaisille ja muille makeille. Mikään totaalikieltäytyjä en ollut, otin joskus palan suklaata, pari karkkia tai pienen siivun raparperipiirakkaa. Niistä tuli hetkellinen hyvä mieli ja pidempi hyvä mieli tuli siitä, kun osasi lopettaa mussuttamisen lyhyeen. :)

Lautasmallilla siis yritin ruokani koostaa ja alkoholia nautin hyvin kohtuudella. Viikolla olisi ollut saunakaljaa tarjolla joka ilta, mutta jätin väliin. Perjantaina mökillä meni yksi light-siideri ja pieni lasi punaviiniä. Lauantaina pieni olut paistettujen muikkujen kanssa, illalla kuiva siideri ja pari pientä lasia kuohuviiniä. Eilen rälläsin hellepäivän kunniaksi kahdella isolla oluella. Jos olisin näillä säillä viettänyt viikonloppua kaupungissa, olisi useamman oluen terassikeikka pikkupurtavineen Miehen kanssa ollut väistämätön. Mökilläkin olisin normaalitilanteessa tissutellut useamman lasin viiniä ja olutta, mutta nyt oli helppoa olla ilman, vaikka muut lipittelivätkin.

Jos ei mulla muutosta ole tullut fyysisesssä olemuksessa, niin ainakin ruoka-juomapuolella olen parantanut tapojani terveellisemmiksi. Ja Savonlinnasta löysin kirpparilta farkkuhameen, joka mahtui päälle, vaikka oli kokoa 38!!! Eläköön stretch! :D

Nyt täytän taas päiväkirjaa normaalisti ja syön kasvispitoisempaa ruokaa, koska saan ihan itse päättää, mitä sapuskaa meillä laitetaan. Viime viikko kuitenkin osoitti, että vähemmälläkin ruokien laskemisella ja suunnittelemisella pärjää, jos jotain perusjuttuja (kuten lautasmallin ja annoskokojen hillitsemisen) pitää mielessä.