Mutta hei, lopputulos on kuitenkin pahimmasta tilanteesta mitaten noin -10kg! HAHHAAAA! :D Ensimmäiset 4-5 kg lähtivät liikuntaa lisäten ja ravinnon laatua tarkkaillen. Mutta sitten jumahti. En koskaan päässyt siihen liikunnan iloon, jota joskus muinoin koin, joten liikunta jäi aika vähäiselle. Positiivista kuitenkin, että pudotettu paino ei tullut takaisin. =)
Mutta sitten alkoi tapahtua! Meille tuli koira! =) Maailman ihanin espanjalainen rescuekoira Piippola! Nyt oli muijan lähettävä kävelylle vähintään kahdesti päivässä (koira käy ulkona 3 krt/pv, joista minä yleensä hoidan kaksi ja mies yhden) ja vaikka liikunta ei välttämättä hikeä nostanut pintaan, tämä vähäinenkin, joskin kurinalaisen säännöllinen liikunta vaikutti painoa alentavasti niin, että paino putosi tasaisesti n. 1kg/kk. JEI!Painonlasku tyssäsi talven tultua, kun kylmien säiden tultua pidempiä lenkkejä ei enää voitu tehdä, mutta kuvittelisin, että kun säät lämpenee, niin läski alkaa taas sulaa! :D Ja tämän uhoamisen tehosteeksi hankin alennusmyynnisstä Reebokin PERSELENKKARIT! Se on kuulkaas juhannukseen mennessä niin timmi pylly ja reidet, että! :D Toisaalta ihan yhtä todennäköisesti mä en kehtaa ees käyttää niitä, kun pinkistä ei ollu kokoja ja piti tyytyä siniseen ja ehkä ne myös hankaa tai ne vanhat röntsäkengät on muuten vaan mukavammat... Mut hei, girl can dream, right?! Piukat paikat haaveena ja epärealistisen vaivatta! Raportoin tuloksista, kunhan niitä saan. Ehkä perselenkkarit toimivatkin?
Päivien ja lenkkien pidentymistä odotellessa tyydyn pitämään painoani nykyisessään. En liiku mitenkään superpaljon, mutta tavoitteena on koiralenkkien lisäksi käydä ainakin pari kertaa viikossa zumbassa. Työnantaja sponsaa kerran viikossa ja samaan paikkaan mulla on 10 kerran kortti, jota tarviis alkaa käyttää. Olis upeeta vetää tehokuukausi ja käydä kolme kertaa viikossa zumbassa (joka on oikeesti kivaa, vaikka pylly hyllyy enemmän kuin pyörii). Kunnonkohotusta tarviisin ehdottomasti. Mut kattoo nyt. En ota paineita. :)
Vaatekoko on muuten tällä hetkellä 38, joistain vaatemerkeistä mulle käy jopa 36(!!!) ja Sokoksen kantistarjousfarkuista meni tuumakoko 27 (IIK!!!! :D). Jotain on oikeesti tapahtunut, koska entinen vaatekoko oli 40/42. =) Vielä on matkaa entiseen kolmekutoseen, mutta toisaalta mulla on ihan hyvä näinkin. Ei mun tässä ikuisessa 21 vuoden iässä tartte päästä samoihin mittoihin kuin missä olin aiemmin ennen yllättävää lihomistani. Olen ollut koko elämäni luonnostani TODELLA laiha, alipainoisen rajoilla. Nyt olen todennut, että pikkasen isompanakin voi halutessaan näyttää todella hyvältä, se on vain asenteesta kiinni!
