Ei ole puolikskaan tehty...

...vaikka niin oli hyvin suunniteltu. Kuvittelin, että sitten kun mä oon töissä, voinkin kätevästi töistä tullessa käydä salilla, kun se on niin kätevästi siinä matkan varrella. Niinpä niin, jaapa jaapa, trallalallalaa. Eipä ole käynyt pienessä mielessäkään lähteä neljän, viiden jälkeen mihinkään punttisalille tai lenkille. Voi laiskuutta.

Toisaalta en kärsi tästä kovinkaan suurta morkkista. Olen ollut töissä vasta viikon, kaikki on uutta ja työtehtävien hahmottaminen ja uuden opetteleminen vei voimia yllättävällä tavalla. Mitään kunnon työtä en viikossa vielä ole ehtinyt tehdä, mutta on hiivatin raskasta tuntea itsensä melko hyödyttömäksi, lukea nippukaupalla lukea papereita ja orientoitua ja ihmetellä, mitä kaikkea työtehtäviin kuuluukaan. Mutta luotan luotan siihen, että kyllä sitä virtaa riittää sitten, kun olen päässyt alkustressistä ja kun työt alkaa sujua paremmin.

Paino on onneksi pysynyt suurinpiirtein samana. Loman aikana tuli pientä takapakkia, mutta hei, LOMA!!! Lomallahan sai syödä ja juoda, eikös niin? :) Olen saattanut jopa hiukan pienentyä, vaikka painossa ei suurta muutosta ole tapahtunutkaan. Sain nimittäin vetoketjun ja napin kiinni housuista, joita en voinut laittaa työhaastatteluun 1kk sitten, kun eivät vaan menneet päälle. On ne vieläkin sen verran pinkeet, että töihin en niitä laita, mutta jospa parin viikon päästä?

Loman aikana en pitänyt ruokapäiväkirjaa lainkaan ja lautasmallini oli tyyppiä "lautanen täyteen". Olisittepa nähneet mut Ruotsin laivan seisovassa pöydässä. Ihan kuin en olis ikipäivänä ruokaa nähnyt! Kaikkea hyvää piti ottaa ja parhaita kehdesti. Jälkiruokapöydästä olisin putsannut viimeisetkin suklaamousset ja paahtovanukkaan palaset, jos vain olisin kehdannut. Mutta nyt olen taas täyttänyt ruokapäikkää, lounaaksi olen valinnut ruokaisan salaatin ja iltaisinkin olen syönyt suhteellisen järkevästi tai yrittänyt pitää ainakin annoskoot pieninä.

Töissä on kyllä hankalaa syödä säännöllisesti. Tai ei se oikeasti hankalaa ole. Meilläkin on jääkaappi ja mikro, ja vaikka niitä ei olisikaan, esim. hedelmät, mysli/proteiini/tms. -patukat jne. säilyy kyllä huoneenlämmössäkin. Pitää vaan muistuttaa itseään siitä syömisestä ja syödä pieni välipala eikä ajatella, että "no tunnin päästä mä kuitenkin lähen töistä ja pääsen kotiin syömään". Joo niin pääsee joo ja nälkä on sellanen, että tuleekin syötyä ihan mitä sattuu ja paljon.

Lounassalaattien lisäksi menneestä viikosta löytyy muutakin positiivista. Arkiliikunnan määrä on ainakin tsiljoonakertaistunut! Aiemmin normipäiväni saattoi sisältää liikuntaa himassa lompsimisen lisäksi vain 15min kauppareissun. Nyt kävelen bussipysäkille, päätepysäkiltä metrolle, metron portaat alas (voihan niissä vain seistäkin, mutta käytän senkin ajan omaksi hyödykseni), muutaman pysäkin päästä kävely metron portaita ylös ulkomaailmaan ja lopuksi n. 50 askelta tasamaalla. Kellokortin leimauksen jälkeen kävelen vielä portaat ylös kuudenteen kerrokseen. Päätin, että en käytä hissiä, joten kävelen portaat 1-2 kertaa päivässä ylös ja alas. Oikein mukavaa reisi-peppujumppaa! =) Päivän päätteeksi vielä edelläkuvattu työmatka toiseen suuntaan metron portaineen ja muine kävelyineen. Mahtista!

Hyvin suunniteltu..

...on puoliksi tehty, eikös juu?

Itä-Suomen lomalla ostin itselleni ex tempore juoksutossut, eilen investoin yhtä lailla spontaanisti 20e juoksuhousuihin! Ihastuin materiaaliin, joka on joustavaa, ohutta, laskeutuvaa ja sileää. Erittäin hiplattavaa siis. Ja kun merkki oli Rukka, ajattelin että eivät nämä ihan huonot voi olla. Ainakin mun tuleviin lenkkeihin uskon laadun olevan ihan riittävä. Ja kun olivat vielä alennuksessa, niin mukaan lähtivät.

Yritin asetella housut kuvausta varten juoksuasentoon ja vasta nyt tajusin, että eihän nuo missään juoksuasennossa ole. Mut ei se mitään, on nuo varmaan ihan hyvät hyppyhousutkin. =)

Lomalöysää.

Satunkaa kyseli, kuinka valitusvirsi etenee. No minäpä kerron nyt kaikille. Olen ollut viimeiset kaks viikkoo on aivan hunningolla. Viikko Itä-Suomessa nettipimennossa ja ruokapäiväkirjasta ei tietoakaan. Juuri ennen reissuun lähtöä sain tietää, että sain töitä (jipii!!!), joten sen varjolla on juhlittu ja oltu rehellisellä lomalla ja lomallahan ei syömisiä vahdita. Huoh.

Mökillä meno oli entisenlaista, ei paljon lautasmalli mielessä käynyt. Helteellä olut ja siideri maistui, saunakaljaa tietysti kans ja ruuan kanssa viiniä tai miksei nyt ihan muutenkin vaan ja makkaraakin söin noin kahden vuoden kiintiön verran. Ja meillähän ei mitään kevytmakkaroita grillailla.. Salaatteja ja kasviksia ei tullut syötyä juuri lainkaan, mutta kalaa söin ja paljon. Ja kyytipojaksi sitten vaikka olutta, sehän tasapainottaa mukavasti liian terveellistä ateriaa.

Nyt olen turvoksissa ja ällötyksessä ja tuntuu kuin olisin palannut takaisin lähtöpisteeseen. En ole edes vaa'assa käynyt, tiedän jo olostani, että painoa on tullut. Lomaa on vielä 1,5 viikkoa jäljellä, mutta kuinka saada itsellensä selkärankaa, jolla palata normaaliin syömiseen ja juomiseen?!!! Edessä olisi vielä kaksi viikonloppua, mahdollisesti Tku-Tukholma miniristeily (joilla ei tunnetusti syödä eikä juoda mitään) ja niin kivaa olis vielä istua jossain puistossa kunnon piknikillä ja juoda skumppaa ja syödä kaikkea, missä on suolaa ja rasvaa ja kyllähän siinä juustokakun slaissikin menis. Ja sitten jälkikäteen mietin, että voi perhana, olis tuonkin setin voinu jättää väliin... :/

Lenkillä en ole käynyt kertaakaan, vaikka Itä-Suomessakin oli vermeet mukana sykemittaria myöten. Sekin harmittaa. Mutta jotain liikuntaan liittyvää sentään tein: kävin urheiluliikkeen alennusmyynnissä. =) Mies katseli kalastusvälineitä ja joutessani sovitin kahta paria juoksutossuja. Toiset niistä lähti mukaan -50% alennuksella, eli nyt mulla on tossut myös hölkkimiseen! Rintsikat puuttuu vielä, D/E-kupilla ei ilman kunnon liivejä tee mieli juosta. Kunnolliset maksaa kuitenkin 50-60e, mutta ekasta täyden kuun palkasta sitten.. =)

Kuvittelen, että laiskuus liikunnan suhteen korjaantuu heti, kun työt alkaa. Jumppapaikkani jää työmatkan varrelle, joten voin mennä salille vaikka suoraan töistä ja vaikka sen 5 kertaa viikossa. Tämän harhan varjolla lusmuan luultavasti vielä seuraavat 1,5 viikkoakin, ellen jostain kehitä ylisuurta morkkista ja raahaa pallomahaani lenkille. Eilen oltiin kyllä pitkällä kävelylenkillä, kun käveltiin tuntikaupalla Korkeasaaressa. Sellaisia lenkkejä kun tekisi joka päivä, olisin pian hoikka kuin tämä sirkka.