Rakas päiväkirja.

Että onkin ihana maanantai! Taivas lähes pimeni, vettä alkoi tulla kaatamalla, sitten salamoita ja kunnon jyrinää.. Ja meikä se vaan hymyilee. Maanantai on nimittäin punnituspäivä.

Viime viikko oli aika tuskainen. Oli päiviä, jolloin pää ja kroppa eivät millään tahtoneet uskoa, että vähemmälläkin energiamäärällä pärjää.

Olen parin vuoden aikana lihonut, koska olen syönyt enemmän kuin kulutan. En tarvitse kalorilaskureita todistamaan asiaa, vaatekoon muuttuminen koosta 36 kokoon 42/44 riittää kyllä, kiitosta vaan. Peruskulutukseni on jotain 1900kcal luokkaa, joten olen syönyt ja juonut tasaiseen tahtiin reilusti yli 2000kcal päivässä. Ja se on kuulkaa niin HELPPOA! Eikä siihen ei tarvita edes pizzaa tai pullaa, kyllä se onnistuu ihan tavallisella perusruuallakin.

Hämmästyttävintä on, että ruuan saattaa omassa mielessään mieltää jopa terveelliseksi. En minäkään tahallani ole epäterveellisesti syönyt. Kun saahan juustosta kalsiumia ja proteiinia ja suklaassa on niitä flavonoideja ja oliiviöljyhän on sitä hyvää rasvaa. Ihanaa itsepetosta höylätä ylimääräisiä juustosiivuja, koska paketin kyljessä lukee light.

Sanon nyt heti alkuun kaikille, jotka harkitsevat painonpudotusta, että ruokapäiväkirja on aivan EHDOTON! Ruokapäikän pitäminen on rankkaa, vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta on ehdottoman opettavaista, palkitsevaa ja motivoivaa. Kaiken syömisen ja juomisen tunnollinen merkitseminen ohjaa melkeinpä väkisin tekemään parempia valintoja, vaikka se ei aina ihan kivutonta olisikaan.

Päiväkirjasta löytyy usein myös selitys kamalalle nälän tunteelle, mieliteoille ja mielialoille. On ihanaa merkitä lounaaksi jotain TODELLA kevyttä ja fiilistellä sitä aikansa. Vaan eipä mene kauan, kun olet nälkäinen, kiukkuinen, helposti ihan mistä tahansa ärsyyntyvä ja olotilassa, jossa mikään ei riitä. Omat kevytlounaspäiväni johtivat siihen, että olisin voinut ahmia esim. leipää tolkuttomia määriä. Joko kärvistelin ja tulin entistä kiukkuisemmaksi tai vedin naaman täyteen näkkäriä ja sen jälkeen vielä vähän jotain, kun vaan teki mieli. Yllättäen ruokapäiväkirjaan tuli ylimääräisiä, budjetoimattomia kaloripaukkuja ihan vain heikon syömisen aiheuttamista mieliteoista. Ja sitten tuli morkkis. Omaa ruokapäiväkirjaa tulkitsemalla oppii syömään järkevästi, ja siten, että nälästä ei tarvitse kärsiä. Ja mikä parasta, myös niin ettei herkuistakaan tarvitse totaalisesti kieltäytyä!

Armottoman ruokapäiväkirjan ansiosta on ollut kuitenkin yllättävän helppoa luopua herkuista. Mies on sitä tyyppiä, joka haluaa testata kaikki mahdolliset uutuudet, mitä ruokakaupasta löytyy. Viime viikolla hän muisti kassajonossa, että halusi maistaa Valion Classic Tummasuklaa-chilijäätelöä (se PIENEMPI..). Ilmoitin, että voin käydä sen hänelle hakemassa. Tein sen puhtaasti itsekkäistä syistä: pakastealtaalle kipittäminen kuluttaa enemmän energiaa kuin kassajonossa seisominen. :) Suklaa, chili ja täyteläinen vaniljakermajäätelö, siinä kolme mun ykkösherkkua. Tuoteselostetta vilkaistuani oli ah, niin helppoa ottaa sieltä VAIN se yksi puikko. Minipuikko (57g), maksikalorit: noin 210 kcal ja kovaa suonet tukkoon -rasvaa muikeat 14g! Mieluummin mussutan leffaa katsellessani puolikkaan rasiallisen (250g) viinirypäleitä, jossa on tällaisia juttuja:

energiaa 180kcal
rasvaa 1g
A-vitamiinia 6,75 µg
E-vitamiinia 1,5 µg
K-vitamiinia 47,5 µg
C-vitamiinia 12 mg

Lähen rypäleitteni kanssa viivalle minkä tahansa minijätskin kanssa! HAH! Sitäpaitsi luin juuri jostain jenkkisivulta, että puolijäiksiksi pakastetut viinirypäleet on ihan herkkua! Vapiskaa jätskit ja mehujäät! :D Pakko kokeilla.

On ollut tuskaisaa tunnustaa syömistapansa, mutta onneksi tapojansa voi muuttaa.

Päiväkirjaa täyttäessä olen kauhulla seurannut, kuinka vähäpätöiseltäkin tuntuvista naposteluista kertyy ronski määrä energiaa. Kauhu ja epätoivo on kääntynyt kuitenkin nopeasti positiiviseksi voimaksi: seuraavana päivänä on ollut motivaatiota tehdä parempia valintoja ja huomata, että ei tämä nyt niin vaikeaa ole, kun vähän jaksaa miettiä ja suunnitella. Tavoitekalorimäärien (1400-1500kcal) ylittyminen harmittaa, tottakai, mutta onneksi seuraavana päivänä voi tehdä kaiken paremmin, ja onnistumisesta (=nälätön, helppo päivä sallitun kalorimäärän rajoissa) koenkin sitten vilpitöntä iloa!

Tahkoamista ja opettelua on siis riittänyt kropan ja mielen vastustaessa uutta elämäntyyliä.

Kaikkea en aio muuttaa kertarysäyksellä enkä pienestä herkuttelustakaan ole kieltäytynyt. Eilen oli anoppilassa pakkopullaa, mutta olin jo etukäteen päättänyt, että otan kakkua vain pienen palan (noin puolet siitä, mitä mussukissa olisi ottanut) ja kieltäydyn kauniisti muista herkuista. Ja niin tein, HYVÄ MINÄ! Viime viikkoon mahtui myös muutamia karkkeja, vähän tummaa suklaata, lapin leipäjuustoa light-versiona, yksi pullollinen kuivaa siideriä ja kolme 16 cl:n lasia kuivaa valkoviiniä. Täysin ilman paheita en aio kilojani karistaa - kalloon on vain taottava, että herkut eivät kuulu jokaiseen päivään.

Mutta joo. Tänään oli siis punnituspäivä. Edellisen kerran kävin puntarissa viikko sitten, jolloin vaaka näytti mukavaa vappupöhöistä lukemaa. Tänä viikonloppuna on herkuteltu vappua vähemmän, viikolla olen syönyt perusterveellisesti ja jopa liikuin kolme kertaa - tosin laiskasti ja hammasta purren. Kannattiko? Tämän aamun punnitustulos: -0,8kg.

Tämä ON hyvä maanantai. :)