Että semmonen perjantai.

Oltiin Miehen kanssa sovittu, että kun hän tulee kotiin, lähdetään salille. No, Mies tuli kotiin ja ilmoitti, että on kaksi vaihtoehtoa: joko lähetään salille tai sit lähetään syömään jotain ja terassille. No arvatkaapa kumpi vaihtoehto valittiin..

No ei kai satunnaisessa ravintolasyömisessä mitään pahaa ole, mutta harmittaa tuollaiset ravintolareissut, jotka ei lainkaan auta mua pääsemään tavoitteeseeni vaan päinvastoin, vievät siitä poispäin. Yritin kuitenkin jollain tapaa pelastaa sen, mitä pelastettavissa oli. Ison oluen sijasta otin pienen light-siiderin (olisin toki voinut ottaa jotain alkoholitontakin, mutta en ole limppari-ihminen ja vettä saa kitattua ihan tarpeeks kotonakin), annoksen ranskalaiset vaihdoin salaattiin (niin teki Mieskin) ja jättikokoisen hampurilaisen sämpyläosaa jäi lautaselle melkein puolet. Burgertarjouksen oluestakin join vain vajaa puolet. Mutta majoneesit ja juustokastikkeet ja majoneesinen coleslaw meni alas helposti. Chicosin listalla olisi varmaan ollut burgeria terveellisempiäkin vaihtoehtoja, mutta en vaan osannut niitä sieltä bongata, kun se lista oli niin sekava (seliseli).

Niin ja sitten Mies lausui ääneen, että vähän tekis mieli jotain jälkkäriä.. No, syötiin brownie vaniljajäätelöllä ja kinuskikastikkeella puoliksi. Olihan se hyvää, joo, mutta nyt onkin todella mieltäylentävää merkitä kaikkea syötyä ruokapäiväkirjaan ja todeta, että rajat paukkuu yli niin että tuntuu. Jaiks.

Ai joo. Sitten käytiin vielä drinkillä. Why, oh, why?!

Jos olisin päivällä tiennyt, että ilta meneekin ravintolareissuksi, olisin syönyt kevyemmin ja päivän kalorisaalis olisi ollut edes hiukan pienempi. Mutta syöty mikä syöty.

Toisaalta aineenvaihdunnalle tekee hyvää pitää välillä mässypäiviä, jolloin kalorit saa paukkua yli reippastikin, mutta en vielä ole siinä vaiheessa, että voisin hyvällä omalla tunnolla itselleni sellaisia sallia. Nyt lähinnä vain harmittaa. Mitään peruuttamatonta vahinkoa ei ole tapahtunut, enemmän vaan risoo henkisellä puolella tämä oma selkärangattomuus ja kyvyttömyys valita paremmin.

No, opinpa tästäkin ja toivottavasti tämän päivän kaloripommit kummittelevat päässä sen verran vielä huomennakin, että on moraalinen pakko lähteä sauvakävelylle.