Pinna hakusessa.

Työhaastattelussa multa kysyttiin huonoja puoliani. Kerroin, että mulla on paha tapa menettää mielenkiintoni ja motivaationi tehtäviin, joista ei näytä tulevan valmista. Liian pitkäaikaiset projektit, jotka eivät tunnu etenevän mihinkään, hautaan mielelläni perimmäiseen mappiin ja unohdan sinne. Jos työtä vertaisi juoksemiseen, olisin todellakin satasen pinkoja, en maratoonari. Haluan saada valmista suhteellisen nopeasti ja teen mieluummin monta pientä juttua loppuun asti kuin veivaan jotain isoa juttua helkutin kauan ja hitaasti.

Myöhemmin tajusin, että hitto, tää mun läskinhäätö on just tuota mappiinunohdusosastoa. Miten ihmeessä mulla pysyy motivaatio, kun rasvan palaminen on niin h-i-d-a-s-t-a?

Jotenkin niin karua välillä tajuta, miten kauan tässä tulee menemään. Mutta ehkä mä tästä jotain opin. Kärsivällisyyttä ainakin. Ja mun on pakko etsiä keinoja pitää motivaatiota yllä. Jos koko ajan tuijotan vain näitä housunkauluksen yli pullottavia makkaroita, tuskastun ihan varmasti. Ja motivaatiota syö myös se, jos mietin lopputavoitettani. Se on niin kaukana, että turhauttaa.

Välitavoitteita on pakko asettaa, muuten hajoaa pää.

Ensimmäinen tavoitteeni on ollut remontoida syömisiäni niin, että tavoitekalorimäärässä (1400-1500kcal/päivä) pysyminen on kohtuullisen helppoa. Sitä se ei aina todellakaan ole, mutta koko ajan on helpompaa tehdä parempia valintoja. Toisinaan tulee syötyä ja juotua entiseen malliin, mutta en jää rypemään morkkikseen vaan tsemppaan enemmän sitten seuraavina päivinä. Yritän olla itselleni armollinen ja iloita pienistäkin saavutuksista:

- ruokavalio on keventynyt ihan selvästi kasvisten ansiosta
- annoskoot ovat pienentyneet ja tulen täyteen jo vähemmästäkin ruokamäärästä, enkä ota ota lisää ruokaa ihan vain siksi, kun se on niin hyvää
- olen hiukan oppinut erottamaan nälän tunteen ja mieliteon toisistaan - mieliteko menee ohi juomalla vettä tai viemällä ajatukset johonkin muuhun kuin ruokaan
- olen päässyt lähes kokonaan irti iltojen tapasyömisestä (osaan jo esim. lukea kirjaa ilman, että vieressä on napostelukuppi - jei!)
- viime viikon -0,2kg oli kuitenkin ihan hyvä tulos, vaikka aluksi harmitti. Tuhannesti pettyneempi olisin ollut tuloksesta +0,2kg.
- en ole mennyt ruokaremontissani äärimmäisyyksiin ja kieltänyt itseltäni kaikkea hyvää: sallin itselleni myös herkkuja, mutta kiinnitän huomiota määrään ja laatuun
- tänään kävin punttisalilla ja sinne lähteminen ja siellä oleminen ketutti vähemmän kuin viimeksi.

Tuossa pitäisi olla monta syytä olla tyytyväinen, vaikka kropassa ei mitään radikaalia ole tapahtunutkaan. Mutta kun sitä konkreettista tulosta saisi silti tulla ja sassiin!

Luulin olevani tämän läskinhäätöprojektin suhteen todella kärsivällinen (kuten neuvoisin ketä tahansa muuta olemaan), mutta pinnaa kiristää jo nyt! Turhauttaa ajatella, että menee IKUISUUS ennen kuin kertyneet kilot ovat kadonneet.

Painon suhteen en osaa tällä hetkellä asettaa muita tavoitteita kuin laskusuunnan. Pakkohan sen painonlaskun on jossain vaiheessa mitoissakin näkyä, eikö? Mutta ehkä ensi maanantain punnitustulos on hyvä ja saan siitä uskoa ja tsemppiä, vaikkei toi euron kirpparilöytö vielä mahtuiskaan päälle.