torstai 14. toukokuuta 2009

Jonkun toisen kropassa.

Mulla on koko ajan jotenkin epätodellinen olo. Ihan kuin olisin jonkun toisen ruumiissa.

Aloittamani ryhtiliikkeen jälkeen tunne on vain vahvistunut. Epätodellinen olo johtuu luultavasti siitä, että ruokaremonttini on alkanut hyvin ja ruokailutottumukset alkavat ovat entisen minäni. Päässä tuntuu jo muutosta tapahtuneen, mutta peilikuva herättää todellisuuteen, jossa reidet löllyy ja mahaläskit irvistää. Ja mua alkaa ällöttää ja kiroan jokaisen santsaamaani risottoannoksen, jälkkärijuuston ja nacholastun. Tulee just se fiilis, että anteeksi maailma, saanko mennä kaappiin häpeämään.

Vaikka tiedän ja uskon, että onnistun projektissani, alkaa jo näin alkuvaiheessa ottaa luonnon päälle tieto siitä, että siihen menee aikaa. Nyt ymmärrän ihmisiä, jotka haluavat uskoa ihmedieetteihin ja keinoihin, joilla painoa saisi nopeasti alas. Ja ymmärrän myös niitä, jotka yrittävät aikansa, mutta luovuttavat. Painonpudotus ei ole helppoa maailmassa, jossa tuloksia pitää saada nopeasti, tehokkaasti ja mielellään näkemättä juurikaan vaivaa.

Tiedän varsin hyvin, että mitä hitaammin tulosta tulee, sitä varmemmin tulokset myös pysyvät. Mutta kun mä haluaisin nähdä jo jotain konkreettista!!!! Pieni viikossa tullut painonmuutos ei riitä, mä haluaisin vaikka mahtua niihin mustiin, suoriin housuihin, jotka Mies osti mulle työhaastattelua varten muutama kuukausi sitten. Mulla oli työhaastattelu eilenkin ja aamulla yritin optimistina vetää noita mun ainoita siistejä housuja jalkaan. "Jos ne vaikka menis, kun en oo vielä aamiaistakaan syönyt.." Turha toivo. Harmitti. Kiskoin päälle kokoa 44 olevan hameen, joka sekin oli vähän pinkeä. Nyyh. (Haastattelun jälkeen olin tyytyväinen, että läskit ratkaisivat asuvalintani, koska suorissa housuissa olisin ollut aavistuksen ylipukeutunut. Jotain positiivista siis. =))

Ei tässä auta kuin jatkaa sitkeästi hitaalla linjalla, vaikka olisin miten kärsimätön. En voi muutosta juurikaan vauhdittaa (tai voisin, mutta en halua, koska se ei kannata), mutta toivon, että näkisin pian edes jotain pientä konkreettista tulosta! Muuten mulla menee herms.

Ei kommentteja: