Takaisin ruotuun.

Olen ollut viikon nettipimennossa (syystä josta kerroin normiblogissani), joten hiljaista on ollut virsien veisuu tällä foorumilla. Mutta nyt olen taas kotona ja pystyn raportoimaan!

Tämän viikon punnitustulos oli -0,6kg viime viikosta. Ihan hyvä, olisin meinaan repinyt pelikalsarini, jos tulos olisi taas ollut plussaa.

Olen tyytyväinen tulokseen siinäkin mielessä, että nettipimennon vuoksi elin viime viikon täysin ilman ruokapäiväkirjaani ja kaloreitten laskemista. Onneksi olen ruokapäikkää pitänyt jo sen verran pitkään, että annoskokojen ja ruokien arvioiminen oli suhteellisen helppoa. Laadullisesti ruoka oli mitä oli (vähän kasviksia ja proteiinia, paljon rasvaa, perunaa ja pastaa), mutta yritin tuunata ateriani edes jollain tapaa järkeviksi. Esim. perunamuusi ja isän tekemä kermalla terästetty makkarakastike kunnon B-luokan makkarasta on ihan herkkua, mutta lastasin lautaselleni ensin salaatinlehtiä, kurkkua ja tomaattia ja vasta sen jälkeen hillitysti muusia ja vähän kastiketta. Suu olis vetänyt muusia ja soosia vaikka kuinka paljon, mutta sieluni silmin näin ruuat ravintoarvoina, jotka kirkuivat kovaa rasvaa ja hiilaria. Hillitsi kummasti ruokahalua. :)

Sama oli makaronilaatikon kanssa. Normaalisti olisin ottanut sitä lautaselle ainakin puoli litraa, etenkin koska oli jo nälkä. Mietin kuitenkin, että en halua syödä lautasellista vehnäjauhoja, joten ensin lautanen puolilleen kurkkua ja tomaattia. Hyvä alku, kevyttä vatsantäytettä. Makaronilaatikossa on lihaa, mutta sitä osuu yhteen annokseen niin vähän, että lusikoin lautaselleni ronskisti raejuustoa. Okei, protskut hoidettu. Vasta sen jälkeen täytin lautasta makaronilaatikolla, jota otin ehkä puolet siitä määrästä, mitä olisin normaalisti ottanut. Sit tomaatin lykopeenejä tiiviissä muodossa eli ketsuppia päälle ja ääntä kohti! Ja kun syö rauhallisesti ja malttaa nälästä huolimatta olla hotkimatta, vatsa tulee täyteen eikä tee mieli santsata. (Tai mun kyllä teki, mutta ei nälän takia vaan siksi, kun ruoka oli niin hyvää... =))

Yllättävän hyvin pystyin vastustamaan kaikkia herkkuja, joita kotipuolessa oli tarjolla. Kun ymmärtää, mitä herkut sisältävät ja tajuaa, että ne eivät tue painonpudotusta, ei ollut vaikeaa sanoa ei kahvileivonnaisille ja muille makeille. Mikään totaalikieltäytyjä en ollut, otin joskus palan suklaata, pari karkkia tai pienen siivun raparperipiirakkaa. Niistä tuli hetkellinen hyvä mieli ja pidempi hyvä mieli tuli siitä, kun osasi lopettaa mussuttamisen lyhyeen. :)

Lautasmallilla siis yritin ruokani koostaa ja alkoholia nautin hyvin kohtuudella. Viikolla olisi ollut saunakaljaa tarjolla joka ilta, mutta jätin väliin. Perjantaina mökillä meni yksi light-siideri ja pieni lasi punaviiniä. Lauantaina pieni olut paistettujen muikkujen kanssa, illalla kuiva siideri ja pari pientä lasia kuohuviiniä. Eilen rälläsin hellepäivän kunniaksi kahdella isolla oluella. Jos olisin näillä säillä viettänyt viikonloppua kaupungissa, olisi useamman oluen terassikeikka pikkupurtavineen Miehen kanssa ollut väistämätön. Mökilläkin olisin normaalitilanteessa tissutellut useamman lasin viiniä ja olutta, mutta nyt oli helppoa olla ilman, vaikka muut lipittelivätkin.

Jos ei mulla muutosta ole tullut fyysisesssä olemuksessa, niin ainakin ruoka-juomapuolella olen parantanut tapojani terveellisemmiksi. Ja Savonlinnasta löysin kirpparilta farkkuhameen, joka mahtui päälle, vaikka oli kokoa 38!!! Eläköön stretch! :D

Nyt täytän taas päiväkirjaa normaalisti ja syön kasvispitoisempaa ruokaa, koska saan ihan itse päättää, mitä sapuskaa meillä laitetaan. Viime viikko kuitenkin osoitti, että vähemmälläkin ruokien laskemisella ja suunnittelemisella pärjää, jos jotain perusjuttuja (kuten lautasmallin ja annoskokojen hillitsemisen) pitää mielessä.